Näkymättömiä kuvia olemattomista asioista
henkilöt:
Grishka (henkilö historian hämärästä)
Grishkan apupuhuja
Ivan Painov (kuolemattoman hahmon 1. versio)
Serp Ivanovits Molotin,(kuolemattoman hahmon 2. versio, neuvostoaika)
J.E.E. Suuripää (kuolemattoman hahmon 3. versio, nykyaika)
mox Kirjaaja (mox)
Viisaaja (asioista tietävä)
Kartoska (kansalainen)
Todistaja (systeemin edustaja 1)
Vartija (systeemin edustaja 2)
Jumalatar (pahan ilman lintu)
Osa I
Kartoska: (tulee paikalle, astelee edestakaisin)
No, täällähän ei olekaan mitään (menee pois hyräillen kevyesti:) ei mitään, ei mitään, ei mitään, ei kerrassaan, yhtään mitään.
Viisaaja: (tulee paikalle)
Niin, silloin kun ketään ei ole, niin ketään ei ole... mutta voimmeko olla varmoja siitä, että silmämme näyttävät oikein? Joskus on nimittäin niin, että muodostuu sokea kohta, jossa voi kun voikin olla jokin pieni asia, tai kaksikin.
(menevät pois, pieni äänellä höystetty tauko, ikään kuin alkusoitto)
Sokea kohta, kaksi hahmoa ja jotakin kerrottavaa
mox Kirjaaja: Hei, Grishka! Grishka! Grigori Aleksandrovits! Haloo, nouse horroksesta jo. Täällä on alkanut käydä väkeä, täytyy alkaa selvittämään asioita!
G: Oooi oi, oikeinko, niinkö, älkää, älkää te.... Herätätte minua pois suloisesta unesta. Olen vielä miltei aivan toisaalla, kimaltelevassa, kuun valaisemassa maisemassa.
mox Kirjaaja: Joo, tietenkin, missäpäs muualla, mutta nyt sinä tipahdit tänne!
G: Aivan, kyllä näin rohkenen minäkin havaita. Onko jokin erityinen seikka, joka kuljetti minut tänne?
mox Kirjaaja: Seikka seikka, ja seikat. Minä ajauduin nimittäin keväällä 1993 Pietariin, sinun kotikaupunkiisi. Minun toimintani on sellaista, että se kuljettaa minua milloin minnekin. Pietarissa työstin Venäjänaiheita, rakensin niitä esiin, ja sitten... luulin että se oli siinä, mutta ei. Sehän olikin vain pieni nenä, tuo parivuotinen, sillä palatessani Suomeen en ollutkaan yksin. Sinä seurasit minua!
G: Niin, taisin tarttua johonkin. Olin ollut yksin niin kauan.
Kartoska: (tulee paikalle)
Oliko täällä jotakin? Mistä on olevinaan kyse?
mox Kirjaaja: No juuri sitä minä tässä... Mutta etkös se ollut sinä, kun kävitkin jo tässä, ja oli joku toinenkin kääntymässä? No, kuitenkin, kerron tässä heti, että tämä Grishka tässä kantaa tarinaa, joka on, miten sen oikein sanoisi? Olen viime vuosina yrittänyt...
Kartoska: Tarinaa ja tarinaa! Onko sitä täälläkin? Kaikesta on nyt ylitarjontaa. Mutta minun asianihan se ei ole, minä tulin vain tehtäviäni toimittamaan. Pidän paikat kunnossa ja sen sellaista, muuten minulle on sama mitä pyöritetään.
mox Kirjaaja: Grishka! Kerro jo, ala selvittää, kerro itsestäsi.
G: Kuinka vain on hyvä... voin toki kertoa itsestäni, jos täällä joku haluaa kuunnella. Olen eräs... henkilö. Olen... olin mesenaatti, kreivi... no, minulla oli erilaisia arvonimiä, mutta etunimeni on Grigori, josta pehmenee lempinimiä, kuten Grisha... ja tuo Grishka. Grigori Aleksandrovits on nimeni isännimen kanssa. Meillä venäjällähän on tapana huomioida isän etunimi oman etunimen jälkeen. Synnyin Pietarissa 1832 vakavaan ja ansioituneeseen sukuun...
|
|
